Opiskelijat ovat aktiivinen asukasjoukko myös kulttuurin ja liikunnan saralla. Aktiivisuuttamme tapahtumien tuottajina ja vapaa-ajan palveluiden käyttäjinä on tuettava.
Opiskelijat ovat aktiivinen asukasjoukko myös kulttuurin ja liikunnan saralla. Aktiivisuuttamme tapahtumien tuottajina ja vapaa-ajan palveluiden käyttäjinä on tuettava myymällä opiskelijoille lippuja kaupunginteatterin saman päivän näytöksiin selvästi normaalihintaa edullisemmin.Turun kulttuurielämässä korkeakouluopiskelijat ovat paitsi kulttuurin tuottajia myös sen kuluttajia. Kaupungin kulttuuritarjonnalle opiskelijat ovat suuri ja kiinnostunut kohderyhmä, jonka osallistumiskyky on kuitenkin taloudellisesti rajoittunut. Erittäin raskaina opiskelijan kukkarossa tuntuvat useiden kymmenien eurojen teatteri- ja konserttiliput, jotka hintansa vuoksi jäävät usein ostamatta. Nykytilanteessa opiskelijat on muiden erityisryhmien tavoin huomioitu pienillä alennuksilla, mutta esimerkiksi kaupunginteatterin tapauksessa kynnys katsomoon on liian korkea. Ymmärrettävästi nykyisellä alennusmallilla on omat rajansa, mutta on olemassa uusia vaihtoehtoja, jotka palvelisivat sekä teatteria että opiskelijayleisöä.
Esitämme Turun kaupunginteatterin kokeilua, jossa opiskelijat voivat näytöspäivänä ostaa jäljellä olevia lippuja normaalia suuremmalla alennuksella. Tällaisella järjestelyllä vajaisiin näytöksiin saataisiin lisää katsojia, ja opiskelijoiden teatterikynnys laskisi. Loppuunmyytyjen näytösten lipputulot pysyisivät nykyisellä tasolla.
Turun kaupungissa opiskelijakulttuurilla on satojen vuosien perinteet. Opiskelijat lisäävät omalla aktiivisella kulttuuri- ja liikuntatoiminnallaan kaupungin elinvoimaisuutta. Opiskelijoiden ja opiskelijajärjestöjen toiminta ei rajoitu suinkaan vain opiskelijoihin, vaan kohdistuu myös kaupungin kaikkien asukkaiden hyväksi.
Esimerkkinä kaikille turkulaisille perinteeksi muodostuneesta tapahtumasta voi mainita vaikkapa vapun lakitustilaisuuden taidemuseonmäellä ja vapunpäivän piknikin Vartiovuorenmäellä. Vapun tapahtumia pidetään itsestäänselvyytenä ja kaupungin järjestäminä, vaikka järjestelyvastuu onkin yksinomaan opiskelijoilla. Kaupungin tuki vapun tapahtumien järjestelyssä on lähinnä symbolinen, määrällisesti äärimmäisen marginaalinen. Kaupungin velvollisuus olisi tukea näitä lähinnä talkoovoimin järjestettäviä suurtapahtumia nykyistä huomattavasti voimakkaammin.
Myös opiskelijoiden yhdistystoiminta on monipuolista. Kaupunki on täynnä toinen toistaan aktiivisempia opiskelijayhdistyksiä, joiden toimintakenttä kattaa koko inhimillisen kulttuurin kirjon. Monet näistä yhdistyksistä ovat saavuttaneet lähes institutionaalisen aseman kaupungin kulttuuritoiminnan kentässä.
Turun kaupungin avustusta myöntävät tahot (avustustoimikunta sekä liikunta-, kulttuuri- ja nuorisolautakunnat) suhtautuvat varsin penseästi opiskelijayhdistysten avustushakemuksiin. Opiskelijayhdistykset eivät kuitenkaan eroa muista tukia helpommin saavista järjestöistä toiminnaltaan tai aktiivisuudeltaan. Opiskelijayhdistyksien toiminta perustuu suurelta osiin vapaaehtoisuuteen ja talkootyöhön, joten suuria rahallisia avustuksia ne eivät edes odota.
Tärkeintä olisi nimenomaan kaupungin taholta tunnustaa opiskelijoiden yhdistystoiminnan arvo nostamalla opiskelijoiden yhdistykset tasa-arvoisesti avustushakijoina samalle viivalle muiden yhdistysten kanssa. Perustelu avustamattomuuteen ei voi olla opiskelijayhdistysten suuri määrä. Opiskelijajärjestökentän laajuus pikemminkin kertoo korkeasta aktiivisuudesta ja toiminnan määrästä, jota tukemaan pienetkin kaupungin eri hallintokuntien myöntämät avustukset ovat enemmän kuin tervetulleita.
